Kun konsertin nimi on Louis Armstrong Tribute, solistina suomalainen trumpetisti ja säestäjänä ammatti big band, niin pakkohan sinne oli mennä. Kalevi Louhivuori oli tarttunut haasteeseen ja Erno ”Arricone” Tiittanen laatinut sarjan sovituksia, jotka kunnioittivat alkuperäislevytyksiä, kuitenkin höystettynä makoisilla nyansseilla ja lisäherkuilla.
The Great Helsinki Swing Big Band tekee hienoa työtä Malmitalon konserttisarjallaan. Solistivieras ja swingkauden mestareita ja soittotyyliä tavoittelevat keikat ovat löytäneet yleisönsä ja sali on aina loppuunmyyty.
Louis Satchmo Armstrongin diskografia on ehtymätön aarreaitta alkaen 20-luvun hot five ja hot seven savikiekoista, 30 -luvun big band levytyksistä, joista on jo muutamista filmitallenteita youtubessa aina 60-luvun allstars-levytyksiin.
Jatkona sitten viihteellisempää Luddea, vaikkapa countrya tai Disney-piirrettyjen teemoja ja suurimpana menestyksenä What A Wonderful World, josta tuli maailmanhitti ja millionseller, vaikka Satchmo itse ei aluksi ollut kovinkaan innostunut koko rallista onhan teema lainattu lastenlaulusta Twinkle, Twinkle Little Star.
Kalevi ja Erno olivat poimineet hienon kattauksen Armstrongin nuottikansiosta. Hotter Than That, 32-tahtinen levytys vuodelta 1927, filmimusaa ja melkein Oscar-voittajia Jeepers Creepers ja Cheek To Cheek, gospel-laulut When The Saints ja Down By The Riverside ja tietysti joukkoon myös omaa sävellystuotantoa. Hyvä setti ja kestoltaan CD-levyn mittainen.
Sovittaja oli lähestynyt kappaleita aikakautensa edustajina. Basson rooli oli osassa kappaleita soida kuin tuuba. Äänet olivat lyhyitä, kuin pumpulipalloja. Ne eivät jääneet soimaan ja Timo Tuppurainen toteutti ne hienosti. Kun esikuvat lähestyivät nykyaikaan bassonkin rooli oli toinen, elikkä äänet soivat pitempään.
Timo Seppänen komppasi kitaralla ja banjolla. Swing-kauden kitarakomppi saa rytmisektion lentoon. Jälleen savikiekkokauden kappaleissa oli haettu aitoa soundia ja niin mestarin kädessä nähtiin banjo, jota soittaessa muikistui myös soittajan hymy.
Jartsa Karvonen lähestyy myös kulloinkin esitettävää kappaletta tutkimalla aikakauden soittotyylejä. Volyymin taso, kompin rullaaminen ja tehosteiskut oikeissa paikossa ovat rumpalin perustaitoja ja Jartsa on hankkinut kokemusta GHSBB:n riveissä jo pitkään.
Janne Maaralan taidot flyygelin äärellä tulivat sopvalla tavalla esiin. Fillejä ja lurituksia, sointublokkeja kuultiin nyt. Stridepiano jäi tällä kertaa vähemmälle. Jos ohjelmistossa olisi ollut jokin Satchmon pienyhtyenumero, esimerkiksi Weather Bird, olisi ollut hauska kuulla trumpetin ja pianon vuoropuhelua malliin Earl Hines ja Armstrong, ehkä sekin vielä kuullaan.
Puhallinsektiot soundasivat hyvältä ja dynaamisia vaihteluita käytettiin hyvällä maulla. Ykkösalton soundi oli tuttu Lasanen-Hodges-akselilta ja ykköstrumppaa vetänyt Mikko Koponen sai tehdä duunia koko rahan edestä. Trumpettisektion neljäs mies oli Tero Saarti, joka sai viimeisessä biisissä esittää näkemystään rhythm changes-sointukulussa. Terolta jo toinen hieno soolo tällä viikolla, edellinen oli tiistain UMO:n konsertissa.
When The Saintsin esityksessä oli Mardi Gras -paraatin tunnelmaa. Eero Koivistoinen lähestyi soolossaan teemaa maltillisesti ja tyylikkäästi, Risto Kauppinen barskalla möyreästi, William Suvanne klarinetilla riemuisasti kolmen oktaavin glissandolla ja pasunisti Hannu Lamminpää urku auki ja kaikki peliin. Kaiken yllä Kalevin trumpetti keikkui kolmiviivaisen C:n kahta puolen.
Kalevi Louhivuori on selkeästi perehtynyt jazztrumpetin traditioon. Paikka paikoin soitossa kuuluivat alkuperäiset äänenkuljetukset ja sitten taas otteita omasta päästä, mutta perinteitä kunnioittaen. Näin soitetaan myös tänä päivänä New Orleansissa.
Wynton Marsalis ja Leroy Jones soittavat rakastamaansa musiikkia juurikin noin. Tämä tietysti edellyttää, että soittajan ei tarvitse miettiä ansatsia, äänialaa eikä tekniikkaa. Huulitrillit ja shaket tulevat kun niitä tarvitaan ja ääni on yhtä leveä koko rekisterin alueella.
Kalevi otti myös laulavan trumpetistin roolin haltuunsa hienosti. Laulamista ja jutustelua biisien välillä arvostavat yleisön lisäksi myös kanssamuusikot. Kalevin tapa avata kappaleiden taustoja ja ottaa kontaktia sisältää aina riskejä. Koskaan ei voi tietää miten aloitettu juttu jatkuu hamaan loppuun. Hyvän jutun tunnusmerkkejä on se, että yleisöllä kestää hetken ymmärtää ja reagoida.
Hieno konsertti Great Helsinki Swing Big Bandin jatkumossa
The Great Helsinki Swing Big Band Malmitalossa 12.2.2020:
Biisit: Down By The Riverside, West End Blues, When You´re Smiling, Jeepers Creepers, Out Of Nowhere, La Vien en Rose, Basin Street Blues, When The Saints Go Marching In, Why You Fix Something If It´s Not Broken, What A Wonderful World, Hotter Than That, Cheek To Cheek, I´ve Got A Rhythm
Muusikot:
Solisti; Kalevi Louhivuori, tr&fg
Kapu; Erno Tiittanen
Komppi; Janne Maarala, pno; Timo Tuppurainen, b; Timo Seppänen, g; Jartsa Karvonen, dm
Fonit; Eero Koivistoinen, ts: Frans Thomsson, as; Jesse Mast, as; William Suvanne, as & cl; Risto Kauppinen, bs
Trumpat; Sami Pöyhönen; Mikko Koponen; Tero Saarti¸Markku Sipilä
Pasuunat; Jouko Antere, Mikko Alanpää, Hannu Lamminpää, Jani Jokinen
Kevään GHSBB-keikat: 11.3. Solistina Hanna Pakarinen, kapellimestarina Antti Rissanen, 8.4. Solistina Anna Inginmaa, kapellimestarina Jussi Lampela, 20.5 Solistina Juki Välipakka, kapellimestarina Antti Rissanen
