Yhdysvaltojen National Endowment for the Arts (NEA) julkisti heinäkuisen itsenäisyyspäivän kynnyksellä ensi tammikuussa palkittavat jazztaiteilijat. Samalla pyydettiin jo ideoita seuraavan vuoden palkinnon saajiksi. Periaatteessa kuka tahansa voi ehdottaa elossa olevaa taitelijaa, jolle elämäntyöpalkinto pitäisi myöntää. Päätös tehdään määräaikaan mennessä saapuneitten esitysten perusteella.Yleensä eniten ääniä saaneet palkitaan. Nyt julkaistulla vuoden 2014 listalla ovat Jamey Aebersold, Anthony Braxton, Richard Davis ja Keith Jarrett.
Joukon nuorin mutta ylivoimaisesti tunnetuin on pianisti-säveltäjä Keith Jarrett.Muistan itsekin kuulleeni häntä Charles Lloydin kvartetin mukana Helsingissä 1960-luvulla. Absoluuttinen sävelkorva on varmasti auttanut häntä huomattavasti sekä jazzin että klassisen musiikin saralla. Pitkäaikainen soittokumppani Charlie Haden on sanonut, että Jarrett on Bill Evansin ohella merkittävimpiä pianisteja improvisoidun musiikin historiassa instrumentin hallinnan, luovuuden ja syvällisen sointuteorian tuntemuksensa ansiosta. Jarrett on tehnyt myös musiikkia TV:hen, tunnetuimpia lienevät Saturday Night Live-show 1970-luvulla ja Suomessakin nähty The Sopranos-sarja.
Jamey Aebersold saa ns. jazzin puolestapuhujalle myönnettävän tunnustuksen eli A.B. Spellmanin mukaan nimetyn Jazz Advocacy-palkinnon. Aebersoldin play-along-levyt ja julkaisut (yhteensä peräti 133 kpl) ovat tehneet hänet tunnetuksi myös jazzpiirien ulkopuolella, joskin jazzmuusikot ovat suhtautuneet kriittisesti hänen väitteeseensä “anyone can improvise”.
Indianassa asuva Aebersold tunnetaan lisäksi jazzin kesäkurssien järjestäjänä, opettajana ja muusikkona.Hänen kokonaispanoksensa jazzin puolestapuhujana on merkittävä. Hän suoritti maisterin tutkinnon jo vuonna 1962 saksofonin soitossa Indianan yliopistossa ja myöhemmin sama oppilaitos myönsi hänelle musiikin kunniatohtorin arvon. Ehkä mahdollisuutta valmistua jo tuolloin saksofonistiksi korkeakoulusta selittää se, että juuri Indianassa on ollut saksofonimyönteinen kulttuuri, sijaitsihan siellä pitkään Amerikan tunnetuin saksofonitehdas CONN. Aloitin itse saksofoninsoittoni kyseisen tehtaan instrumentilla, jossa luki Elkhart Indiana.
Anthony Braxton ei juurikaan esittelyä kaipaa. Tämä moneen kertaan Suomessakin vieraillut jazzin avantgarden tiennäyttäjä on saanut paljon vaikutteita myös klassisesta musiikista, filosofiasta ja mystiikasta.Saksofonia pääinstrumenttinaan soittava Braxton toimii musiikin professorina Connecticutissa sijaitsevassa humanistisista tieteistä tunnetussa Wesleyanin yliopistossa.
Yli 80-vuotias basisti Richard Davis on Braxtonin tapaan alkuaan kotoisin Chicagosta. Davis kuuluu eniten levyttäneiden jazzbasistien joukkoon. Kotikaupungissaan hän soitti päivisin klassista musiikkia mutta iltaisin jazzklubeissa mm. Ahmad Jamalin ja Sun Ran bändeissä.Vuonna 1954 Davis kuitenkin muutti New Yorkiin, jossa hänen nyt jo yli 60-vuotinen levytysuransa pääsi aluilleen.Uran alkutaipaleen merkkipaaluja olivat Sarah Vaughan, Eric Dolphy, Booker Erwin, Andrew Hill, Elvin Jones ja Roland Kirk.Davis tuli tunnetuksi 1960-luvulla Eric Dolphyn kanssa tekemästään Blue Note-albumista. Kuitenkin ehkä laajempaa huomiota herätti hänen myöhempi esiintymisensä populaarimusikin äänitteillä.Hän on ollut basistina mm.Van Morrisonin, Paul Simonin ja Bruce Springsteenin levyillä. Davis on toiminut vuodesta 1977 lähtien professorina Wisconsinin yliopistossa. Pitkän uran pedagogina on kruunannut peräti kaksi kunniatohtorin arvoa. Myöskään klassinen musiikki ei ole ollut hänelle vierasta, Davisin nimi löytyy Leonard Bernsteinin, Pierre Boulezin, Gunther Shullerin ja Leopold Stokowskin orkesterimuusikkojen joukosta.