Reilut 10 vuotta myöhemmin kokoontumista jatkettiin 1937 perustetun Rytmimuusikerit ry:n aloitteesta. Sodan jälkeen alettiin tavata Aleksin Kolumbiassa ja myöhemmin eri paikoissa kuten Tapiolan Heikintorilla, Kappelissa ja vastapäätä Café Strindbergillä. Lopulta päädyttiin Olle Lindströmin Carin-tyttären pitämään “Kaffilaan”, josta yhteisö sai nykyisen nimensä. Tänään kokoonnutaan joka keskiviikko Munkkiniemen Café Torpanrannassa.
Yhteisön sieluna ja “intendenttinä” toimi itseoikeutetusti Frej Jaakkola, toinen muistelumme kohteista.
Jazzin ja mainonnan taitaja
Antti Pirtinheimo 1928 -2013
Suomalais-jazzin legenda Antti Pirtinheimo menehtyi 10.2.13 Espoossa pitkäaikaisiin sairauksiin vain viisi päivää ennen 85-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän oli syntynyt Kauhavalla 15.2.1928. Perhe muutti Helsingin Oulunkylään Antin ollessa 7-vuotias. Uudella kotiseudulla musiikkielämä oli vireää ja monipuolista. Sen pyörteisiin Antti hakeutui heti rauhan tultua. Ensimmäisenä instrumenttina oli klarinetti, joka vaihtui 40-luvun loppupuolella tenorisaksofoniin. Nuorena hän harrasti lisäksi aktiivisesti jalkapalloa Oulunkylässä.
Musiikki oli myös osa hänen alkavaa työelämäänsä Westerlundin Musiikkikaupan myyjänä 1940-luvun puolivälissä. Kauppa-ala ja erityisesti mainonta kiinnosti, ja niin Pirtinheimo siirtyi Havulinna Oy:n palvelukseen vuosiksi 1953-58. Pirtinheimo sai 1958 kutsun mainostoimisto Erva-Latvala Oy:n palvelukseen yhteystehtäviin, jolla sektorilla hän eteni lopulta osastoryhmän johtajaksi.
Jazz oli lumonnut Antti Pirtinheimon jo sotavuosina. Tor Sundellin nimissä kulkenut koulubändi tarjosi alkukontaktit jazzmusiikin kiehtovaan maailmaan. Olle Lindströmin orkesterissa vaatimukset kasvoivat lähes ammattilaistasoa edellyttäviksi. Unelma huipentui Ossi Aallon sekstetissä, joka levyttikin v. 1951, tyylilajina myös meille rantautunut cool.
Kun Jorma Weneskoski rakensi ns. herrasmieskvintettinsä jälkeen uuden kokoonpanon, Antti Pirtinheimo kutsuttiin sen jäseneksi 1958. Hän sai kollegoikseen kitaristi Sami Ahokkaan, vibrafonisti Jukka Haaviston sekä rytmisektion Ecko Forsman/Jorma Weneskoski. Pirtinheimon soittotyyli oli rouheva, ajoittain jopa juuri syntynyttä rock´n rollia muistuttava. Pirtinheimon ihaileman Lester Youngin rinnalle tunki nyt mm. tenoristi Illinois Jacquet, jonka “böölaus” sopi hyvin uuteen bändikonseptiin. JW:n erikoispiirre oli kollektiivinen, mutta ei dixielandinen improvisaatio, jota kuvailtiin määreellä hakkuut. Se tuntui erityisen voimakkaana 2-4-korostuksena. Pirtinheimo ryyditti tätä yhtyettä kuusi vuotta.
Vaikka Pirtinheimo keskittyikin 1960-luvun alusta lähtien tarmokkaasti mainostoimistotyöhön, osallistui hän myös musiikkielämään. Pedanttina luonteena hän piti soittotaitoaan yllä osallistumalla jameihin eli yhdessäsoittamisen vapaamuotoisiin sessioihin. Hän oli usein kuultu solisti jazziin erikoistuneen ravintola Groovyn lavalla. Erityisen huomionarvoinen oli myös hänen innostuksensa soittaa nuorten tähtien kanssa ravintola Kappelin jameissa 1980/90-lukujen vaihteessa
Merkittävä vaihe oli myös kokeileva yhteistyö Ossi Aallon sekstetin aikaisen trumpetisti Rolf Kronqvistin ja tämän puolison Helena Siltalan kanssa. Rolf oli perehtynyt äänitystekniikkaan siinä määrin, että pystyi rakentamaan kokonaisia yhtyeitä ja sovittamaan taustoja. Näille taustoille Helena Siltala ja Antti Pirtinheimo äänittivät omia soolojaan ja tekivät yhden CD-levynkin. Antti Pirtinheimo äänestettiin 10 kertaa Suomen parhaaksi jazztenoristiksi RYTMI-lehden aloittamissa suosikkiäänestyksissä. Pirtinheimo nimitettiin Imatran Big Band Festivalin legenda-arvonimen saajaksi nro 8 vuonna 2004. Legendat 1 ja 2 ovat Erik Lindström ja Ossi Runne.
Antti Pirtinheimo oli vakava humoristi. Buster Keaton-ilme kasvoillaan hän esitti usein keikoilla ja varsinkin keikkamatkoilla tilannekomiikkaan perustuvia showelementtejä saaden kuulijat ja katsojat nauramaan – usein myös kertomaan kuulemastaan ja näkemästään eteenpäin. Pirtinheimojutut kiersivät pitkään muusikkojen keskuudessa.
Käsistään kätevä ja kalastuksesta innostunut Pirtinheimo rakennutti – osallistuen myös itse rakennustöihin – kesämökin Hauholle, harrastaen mm. järviveneilyä jatkaen perheensä kanssa veneilyä myös merellä.
Etelänmatkailu oli eläkkeellä olessa jokavuotista. Matkojen yhteydessä Pirtinheimo musisoi monena talvena Espanjan suomalaisyhtyeen Andalusian Swing Bandin kanssa. Bändissä jammasi usein myös ulkomaalaisia ammattilaisia ja Aurinkorannikolla lomailevia tai muita talvehtivia muusikoita eri Euroopan maista. Pirtinheimo kuului alusta saakka vanhoista jazzmuusikoista koostuneeseen “Kaffilajengiin” joka kokoontuu edelleen joka keskiviikko. muistelemaan menneitä. Pirtinheimo osallistui näihin tilaisuuksiin 2010 saakka, kunnes sairaudet tulivat esteeksi.
Jazzin ja autojen tuntija
Frej Jaakkola 1932 – 2013
Muutaman viikon kuluttua Antti Pirtinheimon kuolemasta kosketti muusikkopiirejä viesti Frej Jaakkolan elämän päättymisestä. Helsingissä 5.2.32 syntynyt Frega taisteli monia sairauksia vastaan, mutta joutui luovuttamaan 5.3.13 Jorvin sairaalassa.
Frega oli pesunkestävä Rööperin kundi. Hän kävi ruotsinkieliset koulut leikkikoulusta alkaen. Näin hänestä tuli 3-kielinen – stadin sujuva ja värikäs slangi kolmantena. Myös jazz tuli kuvaan jo teiniaikana. Jaakkola soitti mm. Olle Lindströmin, Börje Sundgrenin ja Erkki Ahon yhtyeissä. Hänestä kehittyikin erinomaisen svengaava rumpali, jonka kyvyt pääsivät täysin oikeuksiinsa Raimo Virtasen dream teamissa Heikki Laurila – Åke Forsell – Nisse Nordström – Reka Talvio – Frej Jaakkola (1960-62) Kiinnostus autoihin heräsi jo varhain tuoden mukanaan myös innostuksen kuljetusalaan. Ensimmäiset työpaikat vuodesta 1953 alkaen olivatkin kuljetusyrittäjiä (Machine-Care, Contino, Kiitokuljetus) Vuonna 1960 Jaakkola astui Vehon palvelukseen kunnioitettavan pitkäksi aikaa – eläkepäivät alkoivat 1990.
Vehokauteen mahtui myös musiikki, olihan yhtiön myyntitehtävissä useita jazziin suuntautuneita muusikkoja, kuten trumpetistilegenda Nisse Nordström ja Olli Hämeen rumpali Bjarne Rehn – jonka Jaakkola myöhemmin korvasi. Oli siis syntynyt talonsisäinen yhtye Veho All Stars. Siihen kuului myös vakinaisia vierailijoita kuten Raimo Virtanen, Åke Forsell ja Tuomas Kalliala.
Jaakkola piti myös muusikkojen autot laadukkaina. Jaakkolan musiikkimaailmaan kuuluivat myös Stockmannilta lähetetty ohjelma “Nojatuolihuutokauppa”, jossa musisoi Raimo Virtasen yhtye sekä myöhemmin TV2:n tuottama 6-osainen sarja “Ne Ihanat Swingit”, yhtyeenä 1977 perustettu Happy Swing Band. HSB äänitti myös lp:n “Swingit!” Happy Swing Bandin kanssa Jaakkola musisoi yli 20 vuotta.
Frej Jaakkola oli valloittava ihminen, jonka sosiaalisuus ja ystäväuskollisuus oli kunnioitettavaa. Hulvaton huumorintaju oli hänen tavaramerkkinsä: DKW oli oli aikanaan erittäin haluttu pikkuauto. Raimo Virtasen appelsiininväriseen ajokkiin oli tönäisty ruttu, jota korjattiin Veholla. Asiakas ihmetteli Jaakkolalle maalauksen hintaa, jolloin Frega tarttui luuriin ja kysyi “Kuka maalasi Virtasen auton – Rembrandt, vai?!”
Vapaa-aikoina koti ja perhe olivat Fregalle kaikki kaikessa. Yhdessä raivatussa ja rakennetussa kesäpaikassa hän viihtyi niin luonnossa kuin kirjojen ääressä. Elämäkerrat kiinnostivat häntä erityisesti. Häneltä riitti aikaa ja kiinnostusta myös Lionstoimintaan ja tietenkin Kaffilajengin luotsaamiseen. Hän kertoi mielellään hyviä tarinoita – usein seuran keskipisteenä – saaden kaikki hyvälle tuulelle ja viihtymään.
Jukka Haavisto
molempien ystävä ja musiikkikollega
